Juhannus

Tänä vuonna vietimme juhannusta Porvoossa ja kotona. Uitiin (kyllä, minäkin ja ihan ulkosalla), grillailtiin, valvottiin yöllä ja nukuttiin päivällä.
Sitten alkoi sateet, mutta onneksi mulla on hyvä kirja kesken.  Siihen passaa uppoutua sateen ropinassa. Tosin raksalla tuo sade ei ole kovin toivottavaa. Kaikki kastuva on tietysti peitelty niin hyvin kuin suinkin, mutta silti huolestuttaa ja täytyy vähän väliä juosta tarkastamassa tilanne. Tässä kohti voi kyllä iloita siitä, että matka Brittebohon on niin lyhyt.

Muutamia kuvia juhannuksen vietosta.

Eetu chillailee.

Lattia valettu.

Brittebo tänään

Eli lyhyesti. Tältä näyttää talo tällä hetkellä. Katolla odottavat tiilet laittoa, ikkunat laitettiin eilen. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, kun on muuton aika.

Talo pihan puolelta.

Talo etupuolelta.

Brittebo eli koirille uusi koppi

Olemme jo usean vuoden ajan etsineet itsellemme uutta kotia. Kriteerit ovat olleet tiukat, talon pitäisi löytyä nykyiseltä asuinalueeltamme ja olla sopiva juuri meidän tarpeisiimme. Tonttejakaan ei tällä alueella ole ollut juurikaan myynnissä, pari kylläkin, mutta nekin liian pieniä meidän suunnitelmiimme.

Viime syksynä se sitten vihdoin löytyi. Kirvesvarsitontti n.200 metrin päästä nykyisestä kodistamme. Itse pidän noista takatonteista, koska ne tarjoavat suojan ohikulkijoiden katseilta ja ovat selkeästi hiljaisempia, kun kadunvarrella olevat. Miinuksena on tietenkin talvisin tehtävät lumityöt, mutta voihan senkin ottaa vaan hyötyliikuntana.

Syksyllä tehtiin kaupat. Loppusyksystä aloitettiin tontin lohkominen, vanhojen rakennusten purkutyöt ja puiden kaato. Talvi meni selvitellessä paperitöitä, tontin rakennuslupa-asioita yms. yms. Välillä tuntui, ettei mistään tule mitään, mutta nyt tapahtuu ja talo nouseen.

Tästä kaikki alkoi. Paikalla vielä vanha sauna, varasto ja kaivo.

Lomailua

Onpas ollut kiireinen tämä eka lomaviikko. Ennillä ja Nessulla oli synttärit, hoideltiin mummin kanssa asioita, Nonan kanssa ostoksilla, ystäväni Hansun synttärijärjestelyitä ja itse juhlat, juoksulenkkejä iltaisin ja tietysti päivittäinen käynti raksalla.
Poikien kanssa ollaan kyllä ehditty kiireistä huolimatta ulkoilla metsissä ja pelloilla. Käytiinpä uimassakin Firan hiekkakuopilla. Voi sitä vauhtia ja kieriskelyä märkänä hiekalla.

Ei muuta, kun uutta viikkoa kohti taasen.

Kesäloma alkoi!

Tänään soi suvivirsi
moni ruusun sai
Kevein askelin kotiin
on juhlalauantai

-Laura Sippola-


Näinä hetkinä olen erittäin tyytyväinen omaan ammatinvalintaani.

Sunnuntai

Nona aloitti viime syksynä ratsastusvalmennuksen Perniössä. Tämä tarkoittaa sitä, että Nona viettää noin joka toisen viikonlopun hevosten parissa poissa kotoa. Nyt oli kolmas viikonloppu peräkkäin Perniössä (ja ens viikonloppuna taas menossa).

Nona matkustaa perjantaisin koulun jälkeen junalla Saloon ja sieltä hänet haetaan autolla tallille ja sunnuntaisin sama matka kotiinpäin.
Juna tulee sunnuntaisin Pasilan asemalle juuri koirien iltalenkki aikaan. Usein otan toisen pojista Nonan hakureissulle mukaan, jolloin toinen tekee oman lenkkinsä kotipuolessa. Toisinaan taas (niinkuin tänään) lähtee molemmat hauvat juna-asemalle mukaan.

Koirista on selvästi kiva vierailla erilaisissa paikoissa. Pasilan aseman tuntumassa nyt ei oikeastaan ole kovin kivoja lenkkimaastoja, mutta toisaalta pojille on ihan hyvä välillä vierailla vähän vilkkaamillakin kaduilla kuin kotona.

Eddien kanssa vaan on tullut pieni haitta matkaan mukaan. Nimittäin, kun päästän koiran pois autosta on sillä ainoana ajatuksena kiitää samantien junalaiturille odottamaan Nonaa.
Lenkin tekeminen tuntuu olevan tällöin Eddielle täyttä pakkopullaa ja kun käännytään takaisin aseman suuntaan on vauhti kova. Eddie joka ei yleensä koskaan vedä hihnassa menee tällöin remmi pinkeänä edellä. Voisin kulkea remmin jatkona silmät kiinni ja päätyisin aina laiturille 7. Eddie tietää, että sinne tulee Turun juna, jonka lastina on koiran (ja minun) suuri aarre.

Pojat eivät junien metelistä piittaa. Eddie olikin BH-kurssilla harjoittelemassa Leppävaaran juna-asemalla. Laitoin pojan kiinni juna-aseman aitaan, maahan ja paikka käskyt, sitten poistuin koiran näköpiiristä. Eddien ohi kulki polkupyörää, lenkkeilijää ja koiria, mutta Eddie makasi kiltisti paikoillaan uskoen, että kyllä mamma kohta tulee ja niin tulikin.

Lopulta juna tulee ja pojat ratkeavat turkeistaan, lauma on koossa!

Tässä yhtenä päivänä katselin tv:tä josta kuului klassinen ovikellon pim pom. Eddie hyppäsi ylös makuulta, tuijotti minua, heilutti häntää ja kiirehti ovalle. Ei sinällään ihmeellinen reaktio koiralta, mutta kun meillä ei ole ollut koskaan Eddien elinaikana ovikelloa!

Talven iloja

Vihdoinkin maisemassa on lunta. Juuri sopivasti, jotta pystyy kulkemaan pelloilla ja metsissä valiten oman reitin. Parina edellisenä talvena valtava lumimäärä rajoitti kulkua metsissä. Muutamia pieniä polkuja saattoi kyllä kävellä, mutta niiltä ei sitten poikettu mihinkään tai olin reisiäni myöten hangessa.

Yhtenä lenkkipaikkana meillä on Tuomarinkylän heppatallien lähimaastot. Noilla pelloilla eilenkin pojat leikkivät. Pakkasta muutama aste ja hyytävä tuuli, mutta meidän karvaturrit läähättivät leikkiessään.

Syksyisen leikkauksen johdosta Julle on alkanut tukevoitumaan vahvasti. Toisaalta massankasvuun vaikuttaa varmasti myös pojan lähenevä 2 vuoden aikuisuuteen astumisen ikä. Myöskin uusi paksuuntunut turkki leventää poikaa. Jokatapauksessa Julle on nyt siirtynyt light-ruokavalioon. Energiaa tuo kevyempi ruoka ei kuitenkaan ole pojasta vähentänyt. Hyvä niin.

Nyt alkaa oma kevään odotusaikani ja toivotaankin ettei odottavan aika ole pitkä.

Jullella on aina keppi suussa.