Talvipäivä Hakunilassa

Poni-Haka on minulle tuttu paikka omasta lapsuudesta. Asuin käytännössä tallilla, jos hevosia oli sairaana tai varsominen lähellä olin tallilla myös yötä. Kävin ratsastustunneilla, hyppäsin valmennuksessa, hoidin hevosia, tein tallia ja joskus myös opetin tunneilla. Ne olivat hienoja aikoja! (aurinkoisia kuumia kesiä jne.)

Hevostelu jatkui vielä Poni-Haka aikojen jälkeenkin. Tein kokopäivätöitä muilla talleilla kouluttaen hevosia ja opettaen ratsastusta. Myöhemmin tutustuin islanninhevosten maailmaan ja töltti vei mennessään.

Noin 7 vuotta sitten palasin Poni-Hakaan. Viisi vuotiaaseen Nonaan oli iskenyt heppahulluus ja minä tiesin mistä lääke moiseen. Tuolloin Nona aloitti tenavatunnit pienillä poneilla.

v. 2011 Nona ja tallin uusi tulokas Sani.

Tauti ei parantunut, lääkettä tarvitaan aina vaan isompia annoksia. Nykyisin Nona käy talilla viisi kertaan viikossa. Hänellä on kolme ratsastustuntia viikossa ja kaksi hoitoponia. Lisäksi Nona kilpailee este- ja kouluratsastuksessa. Nona käy myös leireillä ja välillä viikonloppuisin Perniön ponitallilla.

Myös pojista heppahommat ovat ihan huippujuttu, sillä siellä missä on hevosia on taatusti laitumia ja metsissä maastoratsastusreittejä. Eli yleensä, kun vien tai/ja haen Nonan tallilta otan koirulit mukaan ja tehdään Hakunilassa pitkä lenkki. Silloin pojat saavat riehua rauhassa, kantaa keppejä ja kaivella kuoppia mihin mieli tekee. Toisaalta nautin myös itsekkin rauhallisista kävelyistä luonnon keskellä.

Tänään oltiin päiväkävelyllä aurinkoisella pellolla. Niin kaunista ja tuulista!

Lumi on Eddien elementti.

Lauantaita

Taas on päivä kulunut suhinalla. Nyt istahdin alas hetkeksi lukemaan blogeja ja kirjoittamaan omaani. Vaihtelin hieman näitä asetuksia, ihan huviksi vaan.

Pojilla kaikki reilassa, kuten kuvasta näkyy.

Väsymätön Julle

Julle on varsinainen ikiliikkuja. Aina olisi pieni riehuminen paikallaan. En tiedä millä tuon koiran saisi väsymään. Onneksi Helmi tietää!

Hauvelit voivat leikkiä keskenään tuntitolkulla. Jos puhti hetkellisesti katoaa otetaan tauko, mutta hyvin lyhyt sellainen.

Ja taas leikki jatkuu. Helmillä ja Jullella on aina sama kuvio leikissä. Julle räppää tassulla Helmiä naamaan tai selkään ja Helmi rähähtää ja Julle pinkoo karkuun. Sitten Helmi singahtaa päin Jullen pehmeää turkkia sinne upoten. Alkaa hurja hammastelu. Vauhtia ei tästä leikistä puutu.

Uusivuosi

Joulu meni ja uudenvuoden juhlat on juhlittu.

Eddien rakettipelko alkaa olla hallinnassa. Pojan ensimmäisenä uutenavuotena sattui valitettava rakettivahinko useita päiviä ennen virallista paukuttelupäivää. Olin tulossa Eddien kanssa koulun kulmalta juuri, kun lapset posauttivat kulmalta tuhdin raketin taivaalle lähes edestämme. Uudenvuodenaika oli Eddielle todella vaikeaa. Se ei tahtonut kulkea ollenkaan ulkona vaan istui ja tärisi.

Käytiin ulkona yhdessä naapuri-aussien kanssa, jotta vanhat rouvat tukisivat Eddien kulkua. Pidettiin rutiinit normaaleina ja vaan mentiin vaikka jännitti.

Seuraavana vuonna tilanne oli jo toinen. Eddie ei selvästikkään pitänyt raketeista, mutta sieti silti kovat äänet. Aattoillaksi Eddie meni yläkertaan meidän sänkyyn, joka on koiralle kodin turvallisin paikka.

No, tänä vuonna ekat raketit sai Eddien naaman vähän vakavaksi, mutta nyt mentiin jo ihan eri tahtia. Edes puolenyön aikana ei tarvinnut käväistäkkään yläkerrassa. Ja myöhemmin yöllä ulkona käydessämme eivät edes korvat liikahtaneet paukuille. HYVÄ EDDIE!!!!

Entäs pikkuinen Julle.

Taisi tältä pojalta mennä koko uusi vuosi vähän sivu suun, kun ei mitään poikkeavaa tuntunut huomaavan :)