Pikku-Julle käväisi nyt viimein kastraatioleikkauksessa, koska Jullen toinen kives ei koskaan laskeutunut vaan löytyi leikkauksessa vatsaontelosta. Tällaisessa tapauksessa koiralta yleensä poistetaan molemmat kivekset kuten Jullelle nyt tehtiin.
Itse leikkaus sujui hyvin, mutta kotiin tuli peittoon kääritty sekava ja kipuileva hauva. Eddie ihmetteli Jullen tilaa ja päätti pysyttäytyä potilaan lähellä koko illan. Pikkuhiljaa Jullen tila kuitenkin koheni vatsassa olevasta isosta haavasta huolimatta. Muutaman päivän päästä haavan alue tosin rupesi yllättäen turpoamaan, joten heattiin vielä antibioottikuurikin pojalle.
Vaikeinta hoidon kannalta on ollut huolen pitäminen siitä ettei Julle nuole haavaa. Tuo iso kauluri tuntuu jotenkin kurjalta laittaa pojalle, joten ollaan vahdittu potilasta kaiken aikaa. Vahtivuorot siis.
Toisaalta kaulureita pitäisin olla kaksi, koska Eddiekin yrittää sinnikkäästi hoitaa Jullen haavaa. Oikea sisar hento ruskea!
Öisin kuitenkin kauluria täytyy pitää. Niin pitkälle en ole kuitenkaan valmis menemään, että vahtisin silmäterääni öisinkin. No, sen verran kuitenkin olen joutunut joustamaan, että nukun alakerran sohvalla. Syystä että, koirat nukkuvat aina siellä missä minäkin ja jos otan tuon tötteröpään yöksi yläkertaan törmäilemään seiniin ja oviin kauluri päässä niin takaan ettei meillä nuku kukaan.
Onneksi kaikki on jo parempaan päin ja Julle paranee kovaa vauhtia.
Nyt meillä on sitten maailman mukavin harmaa palliton hurmuri!
![]() |
| Pikkupoika ihan pöllyissä. |
| Hoitotuki ihan vieressä. |
| Julle viihtyy paremmin pehmeän täkin päällä. |






