Eddieä on ihailtava. Sen pinna on pitkä ja joustava kuin benjihyppyköysi. Jos joku omista lapsistani olisi pienenä jahdannut minua päivät pitkät terävät hampaat ihoa repien olisin todennäköisesti joutunut turvautumaan ihmiskauppaan.
Julle nukkuu Eddien vieressä, Julle kulkee Eddien perässä, Julle roikkuu Eddien karvoissa... Ja mitä tekee Eddie? Katselee Jullea ihastuksissaan ja leikkii sen kanssa taukoamatta.
Jottei poikien elämä pyörisi jatkuvasti samalla neliöllä olen järjestänyt molemmille myös "omaa aikaa". Kummatkin joutuvat/saavat olla välillä yksin kotona ja lenkillä. Eddielle erityisesti on mielestäni tärkeä suoda pitkä nopeatempoinen lenkki ainakin kerran päivässä.
Julle on reipas pentu ja antaa hoitaa itseään hyvin. Harjailut, kynsien leikkuut ja korvien puhdistukset sujuvat hienosti.
Ulkona erilaiset äänet kuten autot, mopot, ukkosen jyrinä ja ihmisten huudot ovat Jullelle helppoja.
Ja mitäs sitä pelkäämään, kun vierellä kulkee upea ISOveli.
